Jännitelähteen (lue= virtalähteen) valinta:
Sähköiset suureet ja niiden kanssa toimiminen käytännön elämässä ei aina suju. Ei ole tarkoituskaan, että joka ihmisen pitäisi perehtyä alaan, josta ei saa elantoaan, eikä kuulu harrastuksiin.

1. Oikea jännite. Jos tuote vaatii 12 V, siihen ei sovi 5 tai 24 voltin virtalähde.

2. Riittävä teho. Virtalähteen täytyy antaa vähintäin kuorman ottama maksimiteho. Suurempi teho ei ole vaaraksi, mutta siitä on turha maksaa, jos pienemmälläkin pärjää. Parille pikku ledille ei tarvita 5 A:a antavaa virtalähdettä. Ylikuormaa ei pidä laittaa, hakkuri puskee koko ajan täysillä ja käyttöikä lyhenee. Suositeltavaa on, että virtalähteen nimellisteho olisi ainakin 10-20% suurempi kuin maksimikuorma.

3. Asennuspaikka. Kuivaan huonetilaan sopivat kaikki verkkolaitemallit. Jos piilotat virtalähteen paneelien taakse, asennat sen terassille tai kosteudelle alttiille paikalle, valitse IP66/IP67-malli, joka on tarkoitettu vaativiin olosuhteisiin. Virtalähteille suositeltu ympäristön lämpötila on max.40°C. 4. Liitäntätapa. Laitteet, joissa on valmiina pistotulppa, kytketään pistorasiaan. Pistotulppaa ei pidä katkaista johdosta pois. IP-suojatuissa laitteissa on kiinteät virtajohdot, asennus tapahtuu suoraan jakorasiaan tai liittämällä johtoon pistotulpan, näin voidaan kytkeä se pistorasiaan.

Tutustu meidän virtalähteisiimme tästä.

Loppukevennys

”Eräs asiakkaamme esitti oudon teorian faktana ja kertoi lukeneensa tiedot erään kilpailijamme sivustolta.

Virtalähteen teho pitäisi tuon ohjeen mukaan reilusti ylimitoittaa silloin kun esim. nauhalle menee hyvin pitkät johtimet. Kirjoittaja on ymmärtänyt asian täysin päinvastoin. Tai ehkä hän kirjoittaa luulon perusteella ?

Lyhyesti, tästä on kyse: Johtimessa tapahtuu jännitehäviötä koko matkalla, mitä pidempi johdin, sitä suurempi häviö johdon toisessa päässä. Vaikka lednauha ei olekaan resistiivinen kuorma, se käyttäytyy monilta osin, kuin se olisi: mitä pienempi käyttöjännite, sitä pienemmän tehon se antaa ulos. Ja valotehoahan yleensä lednauhalta odotetaan. Kun tilannetta seurataan eteenpäin, mitä enemmän jännite laskee, sitä pienemmän tehon nauha antaa eli sitä pienempi on myös virta. Tilannetta ei auta suuritehoinen virtalähde, päinvastoin, todellisuudessa pienemmälläkin pärjäisi, mutta harvoin siihen päädytään. Ainoa apu olisi korkeampaa jännitettä antava virtalähde, mutta silloin puhutaan epästandardista arvosta, esim. 26 tai 28 V, tai parasta olisi peräti säädettävä virtalähde. Toinen apu olisi jänniteregulaattori, joka tasaa jännitteen vakioksi, tulojännitteen heilahteluista huolimatta, mutta isotehoinen regulaattori on aika arvokas. Joten suurilla kuormilla pyritään sijoittamaan virtalähde lähelle nauhoja tai kasvatetaan johtojen paksuutta.”